keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pieni tarina saksan matkastamme

 Vihdoin pääsen kirjoittamaan yhdessä kuvien kera pienen tarinan meidän matkastamme saksan Leonbergiin.
Näyttely pidettiin syyskuun viimeisenä sunnuntaina. Lähdimme matkaan aikaisin Torstaina 26.9. Meillä oli pakkasta aamulla kun kotoa lähdimme. Olimme myös tarkastaneet tulevan sääennusteen näyttelypäivälle ja aurinkoista ja lämmintä oli luvassa. Meillä oli koko matkan aivan ihanat ilmat. Oli aurinkoista ja lämmintä. Ylimmäisessä kuvassa meidän 2200 km etappimme on vasta alkumetreillä. Onni oli ensimmäistä kertaa laivalla ja ensin vähän jännitti mm. rappuset, mutta sitten kaikki jännitys katosi. Saimme paljon myös rapsutuksia ja moni turisti tahtoi kuvata itsenstä ison koiran kanssa. Kaikki muuten tunnistivat koiran Leonberginkoiraksi. Ehkä joku taisi kysyä, että mikä rotu, mutta muuten Leot olivat tuttuja. Otimme kuvia myös Latvian rannoilla. Ihanat hiekkarannat ja loistavat kuvausolot, niin valaistuksen kuin kuvattavien kohteidenkin osalta :)
 Meidän ajoreittimme kulki via Baltica. Läpi Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan. Puolasta alkoi sitten pitkä ajomatka kohti Leonbergiä. Leonberg on sen verran eteläisessä Saksassa, että saimme oikeastaan ajaa myös läpi Saksan pohjois-etelä suunnassa. Ajoimme koko matkan Saksaan ilman yöpymistä. Ainoastaan menomatkalla Puolassa aamulla klo 4:30 päätimme, että meidän pitää kyllä nyt hetki nukkua. Nukuimme yhden tunnin ja sen jälkeen oli paljon parempi olo ja jaksoimme jatkaa ajamista. Koirat nukkuivat lähes koko matkan. Ainoastaan pakolliset pysähtymiset ja sen jälkeen pojille taas uni maistui. Näimme myös varsin hurjia ohituksia Puolan kapeilla teillä. Kuvassa yksi näistä rekka ohittaa rekkaa hetkistä.
 Latvian tiet oli hyvässä kunnossa ja riittävällä näköetäisyydellä mekin hurauttelimme kuorma-autojen ohi. En näe mitä rajakyltissä lukee, mutta voisi olla, että olemme saapuneet Liettuaan. On tuo rajanylitys nykyään helppoa ajetaan vain läpi ja matka jatkuu. Puolassa ja Saksassa meillä oli tietulleja. Tulleja taisi olla suuntaansa viisi. Kävimme Liettuassa kahvilla tässä kauniissa kahvilassa. Kahvia meillä kului ja Eevalla myös energiajuomia. Minä en pysty yliherkkyyden vuoksi juomaan energiajuomia. Vanha herra Osku osasi ottaa automatkan totutun rennosti.
 Päätimme pienenä lohtuna ottaa kuva auton mittarista kun 1000 km on täynnä. Ja siinä se lukema komeilee 1000 km ilman unta. Puolassa on myös EU rahoitteisia tieosuuksia ja maisemat oli kauniita. Otimme kuvan tästä hyvin hoidetusta mäntymetsästä. Samanlaista metsää jatkui monta kilometriä. Näimme myös hienoja siltoja. Sitten kuvassa on kaistat kasvaneet ja kaistoja oli jo jatkuvasti kolme käytössä. Me pysyimme ensin satoja kilometrejä keskikaistalla kunnes saimme pienen vihjeen yhdeltä pakettiauton kuljettajalta, että arvon rouvat voisivat kuitenkin ajella ihan reunassa eli oikealla puolella. Otimme vihjeestä vaarin ja ajoimme sen jälkeen oikealla ja vain ohitukset keskeltä. Aina sitä oppii uutta. Minä olen kyllä autobaanoilla ajellut kun Siila ja Jelena on haettu Saksasta kotiin, mutta siellä oli vain kaksi kaistaa. Saksassa on kauniita maisemia ja tiet tosi hyviä.
 Näin lämmintä meillä Leonbergissä oli. Koirilla kielet pitkänä ja me emme enää takkia tarvinneet. Kävimme päivä ennen näyttelyä tutustumassa näyttelypaikkaan ja pystyttämässä meidän teltan koirille. Hotellimme oli viereisessä kylässä. Kiva, siisti, edullinen ja mukava hotelli. Me nukuimme siellä kuin murmelit. Väsyneitä matkasta kun olimme.
 Kävimme lauantaina myös kiertämässä Leonbergin vanhaa kaupunkia. Niin kauniita vanhoja rakennuksia ja hyvää viiniä. Saksan leonberginkoiratyhdistys oli palkannut historian oppaan meille ja oppaan kanssa kävimme kaupunkikierroksella ja tutustuimme kaupungin historiaan ja vanhoihin rakennuksiin.
Leonbergissä leot ovat kotonaan. Koirat saivat monet paikalliset hymyilemään ja koirat saivat myös oleskella ravintolan ulkoterasseilla.
 Näyttely oli sunnuntaina. Koiria oli hieman yli 220 ilmoittettuna. Kehiä ja tuomareita oli useita. Tästä johtuen piti olla tarkkana, että ehtii oikeaan kehään oikeaan aikaan. Juniori ja veteraanikehät oli ihan eri paikoissa, mutta hyvin ehdittiin koirien kanssa molempiin. Tässä kuvassa Eevan pojat. Jelenan poika Onni ja Onnin iskä Osku.
Molemmat pojat pääsivät neljän koiran loppukehään. Pieni Onni yläkuvassa niin monen eri tuomarin syynissä, mutta hienosti Onni hoiti homman. Onnista tuli urosten Clubjugend Sieger ja paras nuori koira ja isä Oskusta paras veteraani. Kotimatkamme sujui samaa reittiä, mutta pieni mutka tuli matkalle kun eksyimme Puolassa ajamaan "hieman" väärään suuntaan, mutta loppu hyvin ja ehdimme laivalle ajoissa ja saavuimme kotiin Tiistai yönä. Matkan jälkeen meillä molemmilla Eevalla ja minulla oli vasinainen jetlag! Yli viikon väsytti, niin että jos vain olisi ollut mahdollista, niin olisin nukkunut pari päivää yhteen menoon. Me kun valvoimme ajaessa suuntaansa yli 40 h yhteen menoon, niin siitä tuli aikamoinen univaje.
Meidän koiruuksiin sen verran, että aika menee niin nopesti en minä ole edes ehtinyt ajatella tai jännittää onko pentusia tulossa Jelenalle, mutta se selviää meille 14.11 kun käymme utelemassa asiaa eläinlääkäriltä. Kerran jo kävimme matkan jälkeen Jelenan kanssa eläinlääkärillä, haimme herpes suojarokotteen pentuja ajatellen ja tämä vielä uusitaan viikko ennen synnytystä jos pentuja syntyy.
Nyt oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille - Tina

torstai 17. lokakuuta 2013

Siila 7 kk

 Testailin päivänä yhtenä kamerani astetuksia. Olin jostain syystä saanut kamerani hieman sekaisin ja se tuppasi ottamaan epäteräviä kuvia, mutta syy löytyi sitten kameran ja käyttäjän välistä. Canon ohjekirjasta sitten löytyikin syy omituiseen kuvan laatuun. En tiedä miksi, mutta olen niin tarkka ottamieni kuvien laadusta, että valitettavan paljon joutuu samantien bittiavaruuteen.
Kuvassa meidän Jelena "bikini" turkissa, mutta uutta turkkia tehdään kovaa vauhtia.
 Kuvan laadusta tai valaistuksesta viis. Tänään on meidän pienen prinsessan Shayla vom Dreiburgenland syntymäpäivä. Pikku-neiti täyttää 7 kk! Suuret onnittelut myös ihanalle siskolle Mocalle (Sabrina vom Dreiburgenland) Otalammelle :) Meillä taitaa olla nyt kaksi kettutyttöä, kun molemmat Jelena ja Siila ovat tälläisiä ketun värisiä leoja :) Näin syksyllä saa ihania kuvia koirista, jos vain on kaunis ilma viikonloppuna niin täytyy lähteä Nuuksioon ja ottaa siellä kuvia Siilasta :)
Kukahan se tässä kuvassa nuuskuttelee meidän auton takakonttia...
 Eilen tulimme takaisin Ruotsista. Kävimme Jelenan sulhasen luona 14-15.10. Astutus sujui hienosti molempina päivinä. Nyt jäämme odottamaan neljä viikkoa, oliko meidän reissu hedelmällinen. Voin tähän myös liittää kyselyn, että mahdolliselle tyttöpennulle etsimme kivaa ja itsenäistä sijoituskotia.
Mahdollisten tulevien pentujen ihana isukki: 
C.I.B Pohjoismaiden Mva, Ruotsin Voittaja 2010-2011, Guldlejon 2010-2011 (Guldlejon 2013)
Gep's Big Bears Peace "Bums"
 Seuraava postaus on sen sitten kuvakertomus meidän Saksan reissusta. Matkalla olivat mukana Jelenan poika Onni Forest Skipper's Don Fortuna ja hänestä tulikin reissulla Club Jugensieger 2013 sekä paras nuori koira. Onnin isästä Oskusta  Pyrymetsän Candidasta tuli paras veteraani.

Ihanaa syksyä kaikille ja nautitaan kirpeän raikkaasta syksyisestä säästä :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Syksyn suunnitelmia

 Pitkästä aivan liian pitkästä aikaan vihdoin blogissa alkaa jälleen tapahtumaan. Kesä ja syksy on mennyt aikamoisessa kiiressä ja pienessä hässäkässä, mutta nyt on iloisia uutisia tiedossa. 
Ihan ensin yläkuvassa komet isä ja poika. Kävimme ystäväni Eevan kanssa, kenen pojat kuvassa ovat "ristiretkellä" Leonberginkoirien mekassa Leonbergissä. Minulla on paljon kuvia reissusta ja täytyy niistä kirjoittaa myös pieni tarina matkastamme. Kuva varmsti kertoo sen verran, että ihan tyhjin taskuin ei Osku iskä eikä Jelenan poika Onni tuleet takaisin kotiin. Mutta matkasta oma tarina kuvien kanssa.
 Jelenan kanssa lähdemme ensi viikolla Ruotsiin moikkaamaan komeaa sulhasta. Ja luonnollisesti toivomme, että matka olisi menestyksekäs ja pieniä palleroita meille Joulun alla syntyisi. Pentusista voi toki kysyä jo tässä vaiheessa ja kerron mielelläni lisää. Kuvat ja tiedot uroksesta, kun olemme käyneet paikalla, niin saan kameralla aivan tuoreita kuvia.
Meidän kaunis rouva matami-Jelena. Kesällä kävimme myös näyttelyissä joista tuloksena myös Sertti ja VSP..sitten muutaman keran olimme jälleen lihavassa kunnossa...mutta tosi tyytyväisiä ollaan kesän näyttelyihin. Seuraavaksi näyttelyissä aloittaa meidän teho-tyttömme "Siila, Siili" Shayla vom Dreiburgenland.
Oikein ihanaa syksyä kaikille ja on mukava taas jatkaa blogin kanssa.
Tina